keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Eurooppalaisten siirtomaat Afrikassa (s.47 t.1)



Eurooppalaiset alkoivat jo 1400-luvulla perustamaan kauppa-asemia Afrikan rannikolle. Tutkimus- ja sotaretket eivät ulottuneet sisämaahan tautien sekä voimakkaiden kuningaskuntien vuoksi. 
     
Orjakauppa sai alkunsa, kun portugalilaiset alkoivat toimia välittäjinä heimojen ja kuningaskuntien välisessä orjakaupassa, joka puolestaan johti Atlantin yli ulottuvan orjakaupan alkamiseen 1500-luvulla. Orjia tarvittiin työvoimaksi Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Orjat ostettiin heimopäälliköltä tai kauppiailta. Tämä jatkui 1800-luvulle asti, kunnes Iso-Britannia ja Ranska kielsivät orjien kauppaamisen.
     
Länsimaalaiset tukimusmatkailijat löysivät Afrikan sisäosat 1800-luvun alussa, kun sinne päästiin uusien rokotteiden turvin ilman sairastumisvaaraa. Eurooppalaiset pitivät afrikkalaisia alempiarvoisina ja he olivat pelkkää kauppatavaraa. 

Euroopan suurvaltojen tarkoituksena oli hyötyä siirtomaista taloudellisesti. Euroopan teollisuusmaat halusivat siirtomaisen avulla turvata raaka-aineiden saannin omalle teollisuudelle. Taustalla oli myös poliittisia tavoitteita: suurvallat pyrkivät osoittamaan myös suuruuttaan maailmalla. Myös kristinuskoa yritettiin levittää Afrikkaan.

Suurvallat toteuttivat vallanjakoa siirtomaissa eri tavoin. Iso-Britannia säilytti kuninkaiden aseman, mikä oli taloudellisesti hyvä keino. Se säilytti myös järjestyksen siirtomaassa. Tätä kutsutaan epäsuoraksi hallintomalliksi. Ranska, Saksa, Portugali ja Belgia keskittivät hallinnon siirtomaaviranomaisten käsiin. Siirtomaan kansalaiset pyrittiin sulauttamaan osaksi hallitsijamaata ja oikeudet ja velvollisuudet eivät tässäkään mallissa olleet tasavertaisia. Tätä kutsuttiin suoraksi hallintomalliksi.

Siirtomaalaiset yrittivät vastustaa vallanpitäjien yliotetta, mutta nuolista ja keihäistä ei ollut vastusta ruutiaseille.

Yhteenvetona sanoisin, että siirtomaavallalla oli suuri merkitys nykypäivänkin Afrikkaan. Sen myötä kristinusko sai kannatusta 1800-luvun lopulla Afrikassa. Siirtomaa-aika romutti Afrikan maiden omavaraisen talouden ja luonnonvaroiltaan rikkaasta maanosasta suurvaltojen teollisuustuottajan. Hallintomallit lisäsivät sisäisiä jännitteitä ja syntyi konflikteja ja poliittista väkivaltaa itsenäistymisen jälkeen. Siirtomaa-ajan jälkeen Afrikan on ollut vaikea päästä irti köyhyydestä jota hankaloittavat hallitsematon väestönkasvu ja kulkutaudit. Toivottavasti tulevaisuuden Afrikka näyttää paremmalta.



Kuvan lähde:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Desembarco_en_Cotonou_de_tropas_senegalesas._Le_Petit_Journal,_21may1892.jpg


Lähde: Tekstilähde: Linkki 6, kulttuurien kohtaaminen, WSOY, 2011 s. 48-59




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti