Itsearviointi

Kurssi on saatu lähes päätökseen ja tutkielma sekä blogityöt ovat valmiita. Kurssista jäi päällimmäisenä hyvä fiilis. Blogityöskentely oli mielenkiintoinen lisä kurssiin. Blogitehtäviä tuli paljon ja siksi osan kanssa saattoi tulla vähän kiire. Mutta kuitenkin koin blogityöskentelyn mielekkääksi oppimiseksi. Ja alkukurssista pohimani tavoitteet sain mielestäni täytettyä.

Siirtolaisten ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kohtaamisen seurauksia (s.171 t.1)

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat elivät luonnon ehdoilla, ja tunsivat tarkasti eläinten käyttäytymisen ja hyödylliset kasvit. He kunnioittivat luontoa jolloin riistasta käytettiin kaikki osat hyödyksi. Lihaa ravinnoksi ja nahkaa vaatteisiin ja asumuksiin. Puuta sekä luita käytettiin työkaluihin ja metsästysaseisiin. Monet rituaalit kuuluivat myös alkuperäisasukkaiden kulttuuriin. Rituaaleissa yhteisön samaani, eli uskonnollinen johtaja, oli yhteydessä henkiin. Eri kansoilla oli eri toteemieläimiä, joka oli todella pyhä ja sitä ei saanut surmata. 

Huhut Pohjois-Amerikan luonnonvaroista ja maa-alueista ylsivät Eurooppaan ja alkoivat kiinnostaa eurooppalaisia valloittajia.Ensimmäisinä paikalle saapuivat espanjalaiset Pohjois-Amerikan lounais- ja kaakkoisosiin 1500-luvulla. Pohjoisosiin asettuivat britit sekä ranskalaiset 1600-luvulla. Eurooppalaiset metsästäjät ja siirtolaiset omaksuivat alkuperäiskansoilta maatalouteen sekä metsästykseen liittyviä taitoja (akkulturaatio). Siirtolaiset asettuivat asumaan ja alkoivat viljellä maata. Alkuperäiskansojen ja siirtolaisten käsitykset maanomistuksesta poikkesivat toisistaan. Alkuperäisväestö ei ymmärtänyt eurooppalaisten arkipäiväistä yksityisomistusta. Eurooppalaiset puolestaan eivät ymmärtäneet paikallisten perinteitä sekä tapoja. Siirtolaiset painostivat alkuperäisväestöä siirtymään muualle asumaan. 1700-luvulle tultaessa Pohjois-Amerikan itärannikolle oli muodostunut 13 brittien siirtokuntaa. Alueet oli riistetty alkuperäisväestöltä.

Alkuperäisväestön asemaa eivät parantaneet kultalöydöt 1800-luvun Kaliforniassa ja Coloradossa. Löydöt aloittivat massiivisen kultaryntäyksen, mikä tarkoitti alkuperäisasukkaiden alueiden valtaamista. Valkoiset harjoittivat suurta väkivaltaa paikallisväestöä kohtaan 1860- ja 1870-luvuilla ja lopulta heidät siirrettiin reservaatteihin. (segregaatio) Alkuperäisväestöä alettiin sulauttamaan siirtolaisväestöön, jotka olivat nousseet valtaväestöksi (assimilaatio). 

Nykyään Pohjois-Amerikassa on alkuperäisväestöä noin kolme miljoonaa, joista noin miljoona asuu reservaateissa. Nykyisen Amerikan asukkaista vajaa kymmenen miljoonaa on sukua alkuperäisväestölle. Paremman kohtelun tuloksena heitä olisi voinut olla paljon enemmän ja he voisivat nykyäänkin asua valtaväestön joukossa. Mutta osa heidän jälkeläisistään on tietoisesti hkeutunut pois kaupungeista, maaseudulle, elämään kunnioittamaansa elämää.





Kuvan lähde:  http://en.wikipedia.org/wiki/Portal:Indigenous_peoples_of_North_America
 Tekstilähde: Linkki 6, kulttuurien kohtaaminen, WSOY, 2011 s. 170-181

Dia de los muertos - Kuolleiden päivä

 Meksikossa vietetään muistopäivää, jota kutsutaan nimellä Dia de los muertos, eli kuolleiden päivä. Se on jaettu kahteen päivään, joista ensimmäinen on 1. marraskuuta. Silloin muistetaan kuolleita lapsia. Toisena päivänä muistetaan muita kuolleita. 

Kuolleiden päivänä asetetaan vainajien kunniaksi alttareille ruokaa ja juomaa. Myös esim. sokerista tehdyt pääkallot ovat yleisiä kuten myös kuvioidut liinat. Muistopäivät ovatkin kuin juhlaa, vaikka aihe on vakava. Meksikolaisen kulttuurin mukaan, kuoleman tiedetään olevan tulossa joten elämää on syytä juhlia. Niin elävien kuin kuolleidenkin osalta.



















Lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Offering_Day_of_the_Dead..JPG?uselang=fi

Japanin historiaa ja kulttuurien kohtaamisia

Käsitekartta kuvaa Japanin historian vaiheita:

Lähde:  Tekstilähde: Linkki 6, kulttuurien kohtaaminen, WSOY, 2011 s. 140-153

Kiinalaisen maailmankuvan harmonia kulttuurissa ja yhteiskunnassa (s.127 t.2)

Harmonian sekä järjestyksen tavoittelu on keskeistä kiinalaisessa kulttuurissa. Perinteisessä ajattelussa on ollut tyypillistä kaksi vastakkaista, mutta toisiaan täydentävää voimaa, jing ja jang. Nämä voimat pyrkivät tasapainoon eli harmoniaan ja järjestykseen. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi noin 500 eKr. taolaisuus, joka tuolloin pyrki harmoniaan ihmisen ja luonnon välillä palvomalla ja uhraamalla jumalille. Myös kungfutselaisuuden päämääränä on elää sovussa maailmanjärjestyksen kanssa. Tämä näkyi ajatuksena säätyjen välisessä suhteessa: alempien tuli kunnioittaa ylempiä, ja ylemmän tuli huolehtia alemmasta.

Kiinalaisessa kulttuurissa kunnia on hyvin tavoiteltua. Pelko kasvojen menetyksesta, eli epäonnistumisesta ja noloon tilanteeseen joutumisesta, liittyy vanhaan kiinalaiseen kunniakäsitykseen sekä vahvaan yhteisöllisyyteen. Sitä yritetään välttää elämällä moraalista ja hyveellistä elämää. Tämän vuoksi kiinalainen kulttuuri tunnetaan hyvin kohteliaana ja moraalisena. Onko tällaisen kulttuurin ja käsityksen mahdollista levitä muuallekin maailmaan?

Harmonia näkyi myös hallinnossa: Keisarin uskottiin saaneen valtansa taivaalta, ja että tämän tehtävänä oli säilyttää harmonia ja järjestys. Muiden kunnioituksella ja vieraanvaraisuudella on edelleenkin suuri merkitys kiinalaisessa kulttuurissa. 

Kiinalaisessa kulttuurissa näkyy tuhansia vuosia vanha harmonian tavoittelu vielä nykyäänkin, mikä on kiinalaisessa kulttuurissa mielestäni upea piirre. Toivon myös, että sillä on mahdollisuus säilyä perinteikkäänä ja vanhoja tapoja kunnioittavana, vaikka maailma kehittyy.

Kuvan lähde:http ://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5a/Ke_Lok_Si_Illuminations_01.JPG

Lähde:  Tekstilähde: Linkki 6, kulttuurien kohtaaminen, WSOY, 2011 s. 114-127

Demokratiaa Intiassa

Valitsemani uutinen (käytetty 6.3.2014) kertoo Intian lähestyvistä vaaleista, jotka ovat maailman suurimmat demokraattiset vaalit ja ne kestävät kuusi viikkoa. Vaalien kerrotaan työllistävän neljä miljoonaa ihmistä. Intian perustuslaissa on määrätty, että kaikkien pitää pystyä äänestämään ja vähintään kilometrin päässä kotoaan.

Nykypäivänä Intian köyhä väestö äänestää rikkaita ahkerammin (lähde, käytetty 6.3.2014). Tämä saattaa johtua heidän halusta vaikuttaa poliittisiin asioihin. Vaikka Intiassa vallinnut kastilaitos lakkautettiin maan itsenäistyttyä vuonna 1947, se edelleen elää epävirallisesti vaikuttaa yhä muun muassa politiikassa. Intian yhteiskunnassa edelleen huonoimmassa asemassa ovat entiset kastittomat, dalitit, eli sorretut. Heitä on noin 150 miljoonaa, eikä heillä juurikaan ole mahdollisuutta parantaa sosiaalista asemaansa.Toteutuuko demokratia Intiassa niin hyvin, että heilläkin on oikeus äänestää ja saadaanko vanhat kastirajat unohdettua ja antaa ihmisille tasavertaiset oikeudet?


Linkki uutiseen:
http://www.hs.fi/ulkomaat/Kuuden+viikon+j%C3%A4ttivaalit+ty%C3%B6llist%C3%A4v%C3%A4t+nelj%C3%A4+miljoonaa+intialaista/a1394004380883

Kuva: http://forum.santabanta.com/showthread.htm?127422-Fourth-round-of-polling-on-in-India!!

Hindulaisuuden kastirajat intialaisessa yhteiskunnassa (s.101 t.3)

Hindulaisuuden kuuluisat kastit juurtuivat Intiaan arjalaisten saapuessa Intian niemimaalle noin 1900 eaa. Kastit arvojärjestyksessä olivat papsto, hallitsijat ja sotilaat, kauppiaat ja käsityöläiset ja talonpojat. Säätyjen ulkopuolellekin jäi ihmisiä. Heitä kutsuttiin daliteiksi, eli kastittomiksi. Kastijärjestelmä oli hyvin tiukka ja kastien välisiä rajoja ei voinut ylittää. Avioliitto oli perheen ja suvun järjestämä mutta ei ollut mahdollista alempaan kastiin kuuluvan kanssa. Järjestelmässä vallitsi myös käsitys alemman kastin alempiarvosuus. Alimmat kastit olivat lisäksi saastaisia ja heitä ei saanut koskettaa tai edes katsoa henkisen puhtauden takia. Vaikka kastijärjestelmä poistettiin Intian itsenäistyttyä vuonna 1947, vanhat kastirajat vaikuttavat yhteiskunnassa edelleen. Onko ihmisten Intiassa mahdollista luopua kastirajoista kokonaan?

















Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Charles_Shepherd_and_Arthur_Robertson01.jpg

Lähde:  Tekstilähde: Linkki 6, kulttuurien kohtaaminen, WSOY, 2011 s. 91-101